Nykyiset tallilaiset

► ASUINPAIKKA & TYÖ
Viktor asuu Aittajärven keskustassa kerrostalo kaksiossa. Asunto ei ole upouusi, mutta ei ikivanhakaan. Viktor kulkee pääasiassa tallille luotettavalla mummopyörällään, sillä autoon ei toistaiseksi miehellä ole ollut varaa. Viktorin työpaikka, Aittajärven lukio, sijaitsee käytännössä kadun toisella puolella eli sentään työmatka ei ole pitkä. Viktor opettaa lukiossa venäjän ja englannin kieltä. Toistaiseksi miehellä ei ole paljoa tunteja ainakaan englannin kielen opetuksessa, sillä lukiossa on toinenkin englannin kielen opettaja, jonka kanssa hän ei tunnu tulevan oikein juttuun.

► HEVOSHISTORIA
Viktor käytännössä kasvoi laukkatalli takapihallaan, jota hänen perheensä pyöritti Venäjällä. Nuori poika hurahtikin nopeasti laukkaurheiluun. Valitettavasti miehelle kuitenkin selkeni teini-iässä, että hänestä kasvaisi liian pitkä (ja painava) ollakseen jockey, mikä silloin vaikutti elämän suunnalta. Toiseksi paras vaihtoehto oli aloittaa harrastamaan perinteisempiä lajeja. Vaikka laukkatalli pursusi hevosia ei Viktor koko teini-ikänsä aikana saanut omaansa. Hän ratsasti eläköityneitä laukkahevosia kunnes ne myytiin eteenpäin ratsuina. Suomeen päästyään hevoseton elämä jatkui muiden raakileilla ja ex-ravureilla ratsastamisella ja silloin tällöin tunneilla käydessä. Lopulta 2020 Viktor osti itselleen 3-vuotiaan Mallan ensimmäiseksi omaksi hevosekseen.

► PERHE JA YSTÄVÄT
Viktorin äiti oli syntyjältään kuin sukujuuriltaankin venäläinen, joka sattui rakastumaan tavalliseen suomalaiseen hevosmieheen. Viktor syntyi perheen ainoaksi lapseksi ja jos totta puhutaan ei raskautta oltu suunniteltu. Viktorin isä kuoli tämän ollessa 11-vuotias, jonka jälkeen hän asui äitinsä kanssa kahdestaan. Viktor oli huomattavasti läheisempi isänsä kuin äitinsä kanssa, sillä tämä keskittyi mieluummin laukkahevosiinsa kuin omaan poikaansa. Isän menetys oli siis Viktorille todella kova paikka. Muuttoreppu heitettiin selkään jo 17-vuotiaana ja kun nuori mies muutti yksin Suomeen. Hän ei ole pitänyt yhteyttä äitiinsä muuton jälkeen, eikä ole äiti soitellut perään itsekään.

Koska Viktor on keskittynyt lähinnä opiskelemiseen, työn tekoon ja hevosiin Viktorilla ei oikeastaan juurikaan ole ystäviä, mutta eihän ole sitä oikein kerennyt itsekään tajuamaan ennen kuin nyt.

► LUONNE
Viktor on ystävällinen, vähän sisäänpäin sulkeutunut, mutta luettavissa kuin avoin kirja. Keksii kyllä jotain jutusteltavaa vaikka puoli väkisin. Vähän hurjapään vikaa siinä suhteessa, että kaikkea yritetään, mutta tietenkin turvallisuuden rajoissa vähintään hevosten kanssa. Tallihommat ja hevonen varusteineen hoidetaan aina viimeisen päälle, mutta muut asiat saattavat toteutua hieman puolivillaisesti. Hyvä kuuntelemaan, mutta ei juurikaan jakamaan. Kylmäkalle hevosten kanssa, kaikessa muussa vähän sähikäinen, mutta ei koskaan töykeä tai raivoa täynnä. Innostuu helposti uusista lajeista ja harrastuksista, ei osaa keskittyä vain yhteen projektiin kerrallaan, sekä on aina mukana kaikenlaisissa vouhotuksissa.

► TYYLI
Koska Viktorin kiinnostuksen kohteet vaihtelevat niin laajalti hän pukee myös päälleen juuri sen mikä sillä hetkellä inspiroi. Joskus pukeudutaan vähän siistimpään flanellipaitaan ja lyhkäiseksi leikattuihin farkkuihin, seuraavana päivänä voidaan heittää päälle sitten lökärit ja ihan liian suuri huppari. Niin ja jos tänään aiotaan ratsastaa keskiaikaislajeja niin päällä on teemaan sopivat asusteet. Kaikki käy jotain rennon, suhteellisen siistin ja käytännöllisen väliltä, unohtamatta sitä, että joskus pitää vähän laittautua.

► MUUTA
- Erityisenä kiinnostuksen kohteena juuri nyt keskiaikaiset ratsastuslajit, working equitation, trail tmv. lajit.
- Harrastanut jousiammuntaa jo lukiosta asti, ei vielä ole kokeillut selästä käsin vaikkakin haluaa tulevaisuudessa.
- Fantasiakirjat ja -elokuvat sekä teemat ovat olleet aina todella lähellä sydäntä.
- Luulee sietävänsä hyvin alkoholia mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.
- Hurjapäisyydestään huolimatta ei enää rimakammonsa takia hyppää kauheasti kavaletteja suurempia esteitä. Vauhti ei pelota, mutta hyppääminen..

Ulkonäkö
Tallilla ollessaan Reetta suosii rentoja ja mukavia vaatteita. Niihin lukeutuu mm. collegehousut, tennarit ja jokin mukava yläosa. Hiukset on yleensä perus ponnarilla tai nopeasti sutaistulla nutturalla. Meikkiä hän ei juurikaan käytä ja tallille yleensä sipaisee vain kevyesti ripsiväriä.

Tallin ulkopuolella Reettaan voi törmätä hieman paremmissa vaatteissa, vaikkei hän seuraakaan muotia tai pukeudu kalliisiin merkkivaatteisiin. Perus farkut tai trikoot yhdistettynä erilaisiin yläosiin on se tavallisin asuste, mutta kesäisin ne vaihtuvat hellemekkoihin ja shortseihin.

Miten sitten päädyttiin Aittajärvelle?
Kun opinnot eivät ole koskaan oikein kiinnostanut, niin Reetta päätyi pitämään peruskoulun jälkeen pari välivuotta miettien mille sitä tahtoisi alkaa. Ystävän ehdotuksesta hän päätyi sitten opiskelemaan hierojaksi, sillä lyhyt vuoden kestävä koulutus houkutteli naista kun työttömyyskään ei suuremmin napannut. Olihan naisella haaveissa oma hevonen. Koska hevoset oli olleet Reetan elämässä mukana jo teinistä saakka niin hän laajensi osaamistaan vielä hevosten hierontaan. Nyt jo useamman vuoden Reetta on ollut työelämässä ja hevosten hierontoja hän on tehnyt keikkaluontoisesti saadakseen hieman lisätuloja.

Alkuvuodesta 2022 Reetta päätyi ostamaan super halvalla risteytysponiruunan, Rumpen, eräältä pääkaupunkiseudun myyntitalleista. Vaikka nuori ja haastava poni toi mukavasti tekemistä vapaa-aikaan, niin edelleen hän haaveili isommasta ratsusta Rumpen kaveriksi. Alku syksystä sitten löytyi kierrosta Lettu, joka oli ehtinyt jo toimia niin kilparatsuna kuin tuntihevosena. Epämiellyttävän luonteen vuoksi kukaan ei vain oikein välittänyt siitä ja omistaja oli vaihtunut tiuhaan. Halvalla kun sai niin Reetta osti oldenburg tamman samantien kun oli sitä ensimmäistä kertaa kokeillut. Siitä lähti sitten käyntiin tallipaikan etsiminen mielellään pienemmältä paikkakunnalta, sillä ison kaupungin vilske ei enää Reettaa kiinnostanut. Sitten löytyi Kössin kimppatalli ja sen lisäksi vielä Aittajärven kylältä pieni liiketila johon hän perusti oman hierontayrityksen. Säästöthän tähän projektiin meni, mutta toivottavasti niitä saa taas kerrytettyä ajan saatossa.

Millainen Reetta sitten on
Aluksi hieman hiljaisen hissukan vaikutelman antavasta naisesta kuoriutuu usein nopeasti puliseva papupata jota ei sitten kovinkaan helposti hiljaiseksi saa. Arastelee uusia tuttavuuksia, mutta kun huomaa ettei se toinen osapuoli popsi häntä välipalaksi niin osaa rentoutua ja olla oma itsensä. Puhuu paljon, nauraa paljon, liikkuu paljon. Ikiliikkujan vikaa eikä hän osaa oikein olla tekemättä mitään. Jos ei muuta niin sitten otetaan vaikka varusteita puhdistettavaksi tai muuta pientä näpertämistä. Jos ei omista tavaroista löydä siistittävää tai puhdistettavaa niin sitten nappaa jonkun muun kamppeita työn alle. Reetta on aina äärimmäisen kiltti ja auttaa mielellään muita. Välillä jopa liiankin kiltti ja hänelle on helppo dumpata ne likaiset varusteet puhdistettavaksi mikäli hänellä ei ole muutakaan tekemistä. Hoitaa tästä huolimatta aina ensiksi omien hevosten asiat ennenkuin uhraa aikaansa muille jutuille.

Hevosten kanssa Reetta on kärsivällinen ja topakka, mutta kohtelee silti kaikkia hevosia ja muita eläimiä kunnoituksella ja ystävällisesti. Rakastaa yli kaiken haastavampia hevosia joiden kanssa riittää työtä ja viettääkin melkein kaiken vapaa-aikansa hevosten parissa. Toki aina on eri asia kuinka paljon on aikaa, sillä töitähän on paiskittava jotta on varaa elättää kaksi hevosta ja koiran, sekä mahdollisuuksien mukaan jopa valmentautua ja kilpailla. Toivoo pääsevänsä joskus kilpailemaan isoihin estekilpailuihin, mutta siihen tarvitaan enemmän rahaa ja parempi hevonen.

Se aina perässä kulkeva pienempi nelijalkainen
Reetan mukana tallilla kulkee aina sekarotuinen narttu Pepita. Kooikerhondjen ja bordercollien rakkauden hedelmä on syntynyt 06/21 ja on siis nyt vuoden ikäinen. Nuori tyttönen on aina tervehtimässä kaikkia innokkaasti ja rakastaa yli kaiken rapsutuksia ja leikkimistä. Eteenkin pallo- ja keppileikit saavat Pepitan innostumaan. Nuorena koirana sillä on paljon energiaa ja on aina touhuamassa kaikkea, mutta jättää suosiolla rauhaan hevoset ja muut eläimet elleivät ne itse halua tehdä tuttavuutta.

(Eino) Eikka Wästersund
18.05.1999 - 23v
172cm, brunette harmaasilmä

Mitä käy jos esiteini-ikäistä kossia kieltää seuraamasta vanhempiensa jalanjäljissä hevosalalle? Teineille tyypillistä kiukuttelua sekä muutamaksi kuukaudeksi katkenneet välit vanhempien sekä pojan välillä. Ehkä myös vähän mielenosoituksellisesti tehty muutto useamman sadan kilometrin päähän opiskelemaan talonrakentajaksi ensin ammattikoulun penkillä ja sen jälkeen oppisopimuksella. Opiskelujensa aikana Eikka rakensi myös itselleen oman talon ja kerättyään muutaman vuoden työkokemusta alkoi paluu hevoshommiin kiinnostamaan ja näin ollen Eikka alkoi katselemaan itselleen hevosta.

Tallilla Eikan tunnistaa yleensä mustista revolution racen ulkohousuista, säätilasta riippuvasta yläosasta mikä voi olla mitä tahansa t-paidan ja toppatakin välillä. Sadesäällä toki pukee päälleen Mira's:in sadeasun. Valkoinen perus ajokypärä sekä ajolasit.

➺ Kuvaus
Alva on niitä tyttöjä, jotka saivat kouluvuosina jatkuvasti positiivista palautetta muiden kanssa toimeen tulemisesta. Aikuiseksi käännyttyään vaaleaverikkö on ehkä paremmin valikoinut niitä miellyttäviä ihmisiä lähipiiriinsä, mutta edelleen nainen ainakin yrittää olla kaikkien kanssa hyvää pataa. Muuten hän on perin sosiaalinen ja yleisilmeeltään iloinenkin, jonka voi koska tahansa yhyttää keskusteluun. Tuttujen kesken hyväntahtoinen viisastelija ja sille päälle sattuessaan myös melkoinen bilesielu. Omia näkökantojaan Alva puolustaa varmasti, muttei lähde varsinkaan tuntemattomien kanssa erityisen hyökkäävälle linjalle.

Parhaiten Alvan tunnistaa naisen paksusta vaaleanruskeasta polkkatukasta otsatukan tapaisesta, joka on yleensä tallilla vedetty puoliponnarilla pois silmiltä. Seuraavana tulee huvittuneesti tuikkivat harmahtavan siniset silmät ripsarilla vedettyine räpsyripsineen ja hymykuopat, jotka näkyvät perin usein. Pituutta löytyy 166 senttiä ja kropaltaan hän on sellainen omaan mielensä täysin sopiva. Leveät reidet ja kapea lantio, ei erityisesti muotoja ja kevyesti treenattu. Pukeutumisessa nainen noudattaa samaa kaavaa lähes aina - housuina legginssit, ulkoiluhousut tai ratsastushousut, yleensä joko ruskean, sinisen tai harmaan sävyissä ja yläosana fleecejä, villapaitoja ja huppareita. Kesäisin päälle eksyy t-paitaa ja shortseja, mutta niissäkin värimaailma on yleensä hillittyjä maanläheisiä värejä. Mukavuus ja tyyli kulkee Alvalla käsi kädessä ja naisen päällä näkee harvemmin tallilla tiukkoja farkkuja tai nirunaru toppeja.

➺ Opiskelu & asuinpaikka
Alva on ollut entisessä elämässään esimerkiksi karkkikaupan myyjä sekä ratsutarvikeliikkeen kassaneitinä, mutta nykyään naisen voi löytää paikalliselta Tiaisten eläinsairaalalta opiskelemasta oppisopimuksella klinikkaeläinhoitajaksi. Opinnot hän aloitti -22 keväällä ja klinikalle nainen ilmestyi saman vuoden syksynä. Lukion hän teki neljään vuoteen ja piti sen jälkeen välivuotta, kunnes pääsi opiskelemaan. Aittajärvelle hän muuttikin juuri opiskelujen perässä ja matalaa majaansa hän pitää Aittajärven lukion lähellä sievässä vuokrakaksiossa.

➺ Hevostausta
Hevostelun pariin Alva löysi isoäitinsä suomenhevosten kautta, joiden parissa lapsuuden kesiä tuli vietettyä. Sittemmin nainen löysi itsensä Hallavan ratsastuskoululta, jossa hän vietti muutaman vuoden Hauska-suokkia hoitaen hurahtaen rakkaan hoidokkinsa ansiosta vielä syvemmälle suomenhevosten pariin. Mahdollisuus omaan hevoseen kolkutteli ovella toukokuussa -21 ja siitä lähtien Alva ja Manta ovat vetäneet enemmän tai vähemmän samaa köyttä pallotellen siellä täällä ympäri Suomea eri tallipaikoilla. Nyt Alva on tosin todennut, ettei aio enää vaihtaa ja toivottavasti pitää myös paikkansa Kössin tallilla.

➺ Maukka espanjanvesikoira :: s. 12.12.2021 :: kastanjanruskea leikattu uros Kun Alvan edellinen lemmikki Vikke-kissa nukkui ikiuneen täysin yllättäen juuri ennen opiskelujen alkua, vannoi nainen, ettei enää hankkisi muita kuin kavioeläimiä. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että äidin ystävän pentueesta matkaan lähti espanjanvesikoira Maukka. Oikea nimi on muuten Macabre ja lempinimikin oli alunperin Mauri, mutta jotenkin se vain vähitellen muuttui Maukaksi ihan vahingossa. Nyt vajaa vuotias koiruus kulkee Alvan mukana minne ikinä nainen meneekin - ainakin melkein. Sosiaalinen ja kiltti Maukka tekee mielellään tuttavuutta uusien ihmisten ja eläinten kanssa ja on välillä hieman turhankin läheisissä väleissä mitä tulee esimerkiksi hevosten kanssa kaveeraamiseen. Onneksi (sydäntä pidellen rääkäisty) "tänne" toimii yleensä kuitenkin melko hyvin ja koira kulkee Alvan mukana myös maastoillessa.

➺ Ihmissuhteet
Alva on perheensä ainoa lapsi, eikä naisen vanhemmat ole enää yhdessä (eronneet kevät -20). Äitinsä Annan kanssa Alva on huomattavasti läheisemmissä väleissä kuin isänsä kanssa, eikä asiaa ainakaan haittaa isän muutto Ruotsiin uuden naisystävän perään. Seurustelua nainen ei pahemmin ole harrastanut sitten teinivuosien, mutta eipä Alva mitään kovin aktiivisesti ole etsinytkään. Hyviä ystäviä löytyy Hallavan ajoilta enemmän tai vähemmän, mutta läheisin ystävä on juurikin Hallavassa tavattu Rhea Kiurula, jonka kanssa nainen viestittelee tai puhuu lähes päivittäin.

➺ Muuta
Tallin pihalla oleva vanha tummansininen Renault Megane vuodelta 2004 on mitä luultavimmin Alvan ja koslan avulla nainen myös usein taittaa tallimatkojaan. Vaaleaverikkö myös kuskaa mielellään pientä bensarahaa vastaan - hevosen ja koiran ylläpito kun ei ihan ilmaista ole. Kesäkuukausina punainen Helkaman pyöräkin saattaa olla eksynyt tallille asti. Hevostelun lisäksi pyrkii käymään juoksemassa vähintään kahdesti viikkoon ja lapsuuden partiovuosista on jäänyt myös himo vaeltamiseen. Ratsastukseen suhteen melko kaikki ruokainen, vaikka veri onkin viime vuosina vetänyt vahvasti sileän puolelle. Tosin nyt kun yleispainotteinen ratsukin löytyy, on nainen haaveillut myös vakinaisen hyppäämisen aloittamisesta.

Vaatekaappi:

Liana Vala

~ kokonimeltään Liana Jade Vala
~ s. 18.06.2000, Sotkamo (22-vuotias)
~ omistaa Pajun
~ parisuhdestatukseltaan sinkku
~ omat sivut

~ puolipitkät ruskeat hiukset, vihreät silmät
~ 165cm pitkä, normaalivartaloinen

Liana on valimistunut ylioppilaaksi lapsuudenkotipaikkakunnan lukiosta vuonna 2019 ja tehnyt perään ympäristönhoitajan tutkinnon 2,5 vuodessa. Keväällä 2022 hän muutti Aittajärven keskustaan pieneen kerrostaloyksiöön, ja sai töitä Aittajärven kunnalta. Liana ajaa isänsä vanhaa maasturiautoa ja omistaa käytettynä ostetun trailerin, joka toivottavasti kestää vielä ainakin seuraavat viisi vuotta.

Liana on luonteeltaan hiljainen ja sivuunvetäytyvä, mutta hän tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja tykkää osallistua yhteisiin juttuihin. Liana rakastaa syvällisiä keskusteluja ja voisi uppoutua yksikseen moneksi tunniksi vain haaveilemaan, mutta ei nainen työtäkään pelkää. Liana tarttuu niin tietokoneen hiireen kuin tallin talikkoon yhtä suurella innolla, vaikka vähän väsyttäisikin. Ensivaikutelma Lianasta voi olla vähän mitäänsanomaton, mutta tutustuessa nuori nainen kyllä avautuu nopeasti. Liana ei oikein viihdy baareissa tai yökerhoissa, vaan viettää viikonloppuillat mieluiten kotona jonkin hyvän sarjan tai elokuvan parissa. Lianan lemppareita ovat rikosdraamat ja elokuvissa hän arvostaa toimintaa.

Paju on Lianan ensimmäinen oma hevonen. Liana on ratsastanut pikkulapsesta asti, mutta nyt oma hevonen tuli ajankohtaiseksi kun sopivaa vuokra- tai ylläpitodiiliä ei oikein löytynyt. Lianaa kiehtoo kuolaimettomuus ja lajina kenttäratsastus, ja Pajun kanssa olisi tarkoituksena tutustua molempiin hieman syvemmin. Kilpaileminen houkuttelee Lianaa myös hieman, mutta ehkä ensin täytyy tutustua Pajun kanssa vähän paremmin.

Lianan vaatekaappi koostuu lähinnä villapaidoista ja neuleista sekä muutamista housuista, jotka sopivat kaiken kanssa. Värimaailmana korostuu ruskea, harmaa ja beige muutamia väripilkkuja, kuten keltaista ja sinisen eri sävyjä, unohtamatta. Tallilla Lianalla on lähes poikkeuksetta neule tai t-paita, talvella neuleen päällä mahdollisimman lämmin takki. Housuvalintana toimivat aina ratsastushousut, sillä collegehousuja ei Lianan vaatekaapista löydy. Talvella tallihommissa ratsastushousujen päälle on voitu vetää toppahousut, mutta Liana ratsastaa aina asiaankuuluvissa varusteissa eikä lipsu siitä.

:clubs: Syntynyt 10.10.1993, 28-vuotias :clubs: Pituus 177cm, harmaat silmät, vaaleat hiukset :clubs: Tällä hetkellä sinkku, ei mainittavaa säätöä, suuntautumiseltaan pan-seksuaali :clubs: Ammatiltaan ravintoterapeutti :clubs: Perhe ja läheiset ystävät käyttävät lempinimeä Elvi, mutta muiden suusta Elviira ei halua sitä kuulla :clubs: Hiukset usein kiinni sotkuisella nutturalla tai letillä :clubs: Ei käytä meikkiä tallilla ollessaan, muulloinkin hyvin kevyt luonnollinen meikki :clubs: Suosii tallivaatteissa rentoja asuja kuten collegehousuja ja mukavia löysiä yläosia :clubs: Tallin ulkopuolella pukeutuu hieman paremmin, muttei käytä mitään merkkivaatteita tai seuraa muotia :clubs: Tämänhetkinen taso ratsastajana Vaativa B / 120cm :clubs: Ajoneuvona tummanviininpunainen Chevrolet Traverse (vm. 2020) + säästää hevosautoon :clubs: Ylläpidossa old-o. Mortti ja omistaa sekarotuisen uroksen nimeltä Tuhi (tulee esittely kunhan saan kuvan)

Elviiran historiaa
Elviira on lähtöisin pääkaupunkiseudulta, jossa asuikin muuttoonsa asti Aittajärvelle. Perheeseen kuuluu ainoastaan äiti ja isä, joten Elviira sai lapsuudessaan kaiken rakkauden jonka lapsi tarvitsee. Isänsä ansiosta Elviira on ollut tekemisissä hevosten kanssa heti syntymästään saakka. Elviiran isä Olavi on aikanaan kilpaillut kansainvälisellä tasolla kouluratsastuksessa, ja Elviiran ollessa 10-vuotias hurahti Olavi ystävänsä kautta ravihevosiin. Nykypäivänä Olavi omistaa samaisen ystävän kanssa yhteisen ravitallin, mutta käy edelleen valmentamassa tytärtään säännöllisesti. Kyseinen ystävä sattuu, muuten olemaan Letun ja Rumpen omistajan Reetan isä, joten Elviira ja Reetta ovat tunteneet lapsuudesta saakka.

Elviira opiskeli peruskoulun ja päätti sen 9.3 keskiarvolla, joka takasi unelmien opiskelupaikan lukiossa. Lukion jälkeen nainen lähti kouluttautumaan ravintoneuvojaksi, ja saatuaan tarvittavat opinnot Elviira suoritti ravintoterapeutiksi syventävät opiskelut ja nainen valmistuikin 24-vuotiaana hyvillä arvosanoilla ja vaikka Elviira ei sitä myönnäkään ääneen, on nainen aina ollut ylisuorittaja ja vaatii itseltään täydellisyyttä turhan usein.

Miten nainen sitten päätyi Aittajärvelle?
Kyllästyttyään pääkaupunkiseudun hulinaan ja ihmisten itsekeskeisyyteen, Elviira päätti ottaa ja lähteä, ja jotenkin päätyi löytämään Aittajärveltä juuri sopivan asunnon ja kun Mortillekkin löytyi juuri sopiva tallipaikka niin nainen pakkasi kamansa ja muutti. Voitte varmaan kuvitella Elviiran yllätyksen kun paljastui että hän muutti Reetan seinänaapuriin? Reetta onneksi oli ihan yhtä yllättynyt saadakseen seinänaapurikseen Elviiran! Mutta tarkat tapahtumat voitte lukea lisää Mortin päiväkirjasta meidän muuttotarinasta.

Elviiran ärsytykseksi joutuu hän kerran, kaksi kuukaudessa edelleen matkustamaan Helsinkiin vastaanotolleen vaikka muuten tekeekin etätöitä tällä hetkellä. Haaveena naisella on perustaa Aittajärvelle, mutta se on vasta mietinnöissä, ensin Elviira haluaa kotiutua kunnolla ennen kuin alkaa toteuttamaan näin isoa projektia joka vaikuttaa suuresti elämään.

Millainen Elviira on luonteeltaan?
Elviira itse kuvailee itseään työholistiksi ja lieväksi perfektionisti, sen suhteen kuinka hän itse suorittaa minkäkin asian. Naisen ystävät tosin kertovat Elviiran olevan avoin, nauravainen, luotettava, ylisuorittaja, nörtti (nainen rakastaa lähes jokaista videopeliä) ja ystävä joka jokaisella pitäisi olla. Elviira on kuitenkin varautuvainen ja viileähkö uusia ihmisiä kohtaan, mutta kun tutustuu kunnolla niin voit olla varma että Elviira puhuu lähes taukoamatta. Joten kylmän ensivastaanoton ei kannata antaa hämätä, oikeasti nainen on yhtä lämmin kuin Elovena-tyttömäinen ulkonäkö antaa olettaa ja lämpeää nopeasti uusille ihmisille!

Negatiivisia puolia jos Elviirasta pitää mainita ovat ne ehdottomasti huono tapa purkaa turhautuminen ja huonot päivät muihin ja naisen ylisuorittajan luonne. Elviira turhautuu koska omasta mielestään ei tee tarpeeksi täydellistä suoritusta, ihan sama missä tilanteessa, eikä suostu kuuntelemaan järkipuhetta siitä että naisen suorituksessa ei ole vikaa. Elviira on myös työholisti ja hänen on välillä todella vaikea irrottautua työnteosta, mutta iän  myötä tämä piirre on onneksi vähentynyt ja erityisesti kun nainen otti Mortin ylläpitoon niin työholismi on helpottanut.

Joel on reilu kaikkien kaveri ja ehta joukkuepelaaja, joka pitää huolen siitä, että kaikilla on hauskaa. Miestä ei tarvitse kahdesti kysyä, jos tarvitaan apua talkoohommiin tai vaikkapa seuraa maastoreissulle. Ja aiva yhtä mielellään Joel myös tarjoaa oluen paikallisessa tai pyörähtää milloin missäkin illanvietossa, jos kutsu sattuu käymään. Joku voisi väittää, ettei Joel osaa sanoa koskaan ei - ei edes silloin kalenteriin ei mahdu enää yhtäkään merkintää.  Ehkä juuri tästä syystä Joelin onkin helppo hankkia uusia kavereita, mutta samaan aikaan miestä vaivaa krooninen pula omasta ajasta ja stressaantunut pohjavire.

Tyyliltään Joel on ennen kaikkea käytännöllinen ja mukavuudenhaluinen ja miehen niukka vaatekaappi muodostuukin lähinnä neutraalin värisistä t-paidoista, kauluspaidoista ja villapaidoista sekä muutamista luottohousista. Oma lukunsa ovat urheilu- ja ulkoiluvaatteet, joiden teknisiin ominaisuuksiin mies suhtautuu insinöörin intohimolla. Joelilla on tummansiniset silmät ja laineille taipuvat ruskeat hiukset, jotka useimmiten näyttävät siltä, että parturille olisi pitänyt varata aika jo vähintään pari viikkoa sitten. Ruumiinrakenteeltaan mies on urheilullinen, vaikkei olekaan enää yhtä hyvässä kunnossa kuin intohimoisten crossfit-vuosien aikana.

Joel on ammatiltaan koodari ja tekee freelancerina projekteja silloin, kun niitä on tarjolla. Parasta miehen mielestä työssä onkin sen suoma vapaus, vaikka toisinaan tulee päiviä, joilloin töitä pitää paiskia kellon ympäri, kun jälleen kerran jokin deadline on päässyt yllättämään. Aittajärvelle Joel muutti downshiftaamaan ja nauttimaan etätöistä toivoen, että kun ympärillä on vähemmän häiriötekijöitä ja pöhinää, on miehellä enemmän aikaa nauttia omista projeketeistaan, luonnosta ja rauhallisesta elämästä. Viimeisimpänä rentona vapaa-ajanprojektinaan Joel remontoikin ostamaansa 70-luvulla rakennettua, pientä omakotitaloa hitaasti, mutta kaoottisesti. Muuttolaatikoiden ja remonttipölyn keskellä eläminen ei kuitenkaan Joelia itseään liikaa häiritse.

Lapsuutensa Joel vietti hevostallilla, sillä hänen vanhempansa olivat ratsastuskouluyrittäjiä ja perheen kotitalo sijaitsi samassa pihapiirissä. Olosuhteiden pakosta mies oppikin yhtä ja toista hevosenhoidosta, tallihommista ja ratsastuksesta, vaikka häntä olisikin kiinnostanut enemmän kitaran soittelu ja mopojen virittely. Kun Joel muutti pois kotoa, sai hevoshommat jäädä vuosien ajaksi, eikä Joelin sisaruksistakaan löytynyt ratsastuskoulutoiminnalle jatkajaa. Niinpä lopulta Männistön ratsastuskoulu myytiin uudelle omistajalle ja Joelin vanhemmat muuttivat kätevään kaupunkikolmioon viettämään helppoja eläkepäiviä. Ehkä juuri kotitilan myyminen laukaisi Joelissa jonkinlaisen nostalgiapuuskan, sillä kaipuu hevosten pariin kasvoi pian sietämättömäksi ja mies päätyikin ostamaan itselleen Brunon. Ruunan suuri koko ja veikeä luonne iski Joeliin välittömästi ja hän on vakuuttunut, että heistä tulee erinomainen tiimi, vaikka hevostaidot saattavatkin olla vähän ruosteessa…

Faktoja
» Nuorin kolmesta lapsesta, 5 vuotta vanhempi isoveli Janne ja 3 vuotta vanhempi isosisko Jemina
» Ei omista lemmikkejä, mutta rakastaa koiria
» Ajaa harmaalla Opel Astralla
» On juuri se tyyppi, jolle puolet suvusta soittaa, kun on jokin tietokoneongelma
» Tykkää scifistä ja fantasiasta
» Soittelee akustista kitaraa lähinnä omaksi ilokseen

❧ Kuka olet?
Olen Kastehelmi Ihalainen, tosin ei muo kukaan kutsu Kastehelmeksi - Kaste riittää. Asun tossa kivenheiton päässä Aittajärven kylällä omassa pienessä rivitaloyksiössäni. Luonteeltani väittäisin olevani ystävällinen, huomaavainen ja sellainen  ihan mukiinmenevä ihminen. Tykkään paljolti tarkkailla muita ihmisiä sivusta, mutta jos joku jutulle tulee niin mulla ei ole ongelmia. Annan siis ehdottomasti muille heidän tarvitsemansa tilan, mutta puhun jos toinenkin puhuu. En tykkää tehdä itsestäni mitenkään numeroa. Moni saa musta kuulemma vähän töykeän ensivaikutelman kun tarkkailen tuuheiden kulmieni alta hiljaa sillä kuuluisalla resting bitch facella. Vakuutan kuitenkin, että en pure ellei mulle anneta syytä siihen. En oo kuitenkaan sellanen äänekäs ja näkyvä riitelijä, ennemmin hiljainen, välinpitämätön ja vähän kettuileva. Mut ei hätää, ne ihmiset joiden kanssa olen joskus eläessäni riidellyt ovat hyvin hyvin harvassa.

Arvostan lähtökohtaisesti kaikkia ihmisiä aika paljon ja pyrin aina näkemään ihmisissä ne hyvät puolet. En lähde kuitenkaan miellyttämään muita turhaan tai koe olevani kovinkaan riippuvainen muiden ihmisten seurasta. Nautin tuttujen ihmisten seurasta aina tiettyyn pisteeseen saakka, mutta sosiaaliset patterini kuluvat koko ajan taustalla. Itsekseni viihdyn monesti kirjojen parissa, erityisesti jos puhutaan romantiikasta, hevosista tai rikoksista. Ei musta ulospäin saa ehkä sellaista romantiikan suurkuluttajaa, mutta meillä kaikilla on pimeät puolemme. Vaikka pidänkin tietynlaisesta kirjallisuudesta, niin omassa elämässäni menen pitkälti järki - en niinkään sydän - edellä. Sen takia jotkut päätökseni saattavat ajoittain tuntua hieman kylmiltä muiden mielestä.

Hevosten kanssa olen päättäväinen ja rauhallinen työskentelijä, jolla ei ole mihinkään kiire. Asiat tehdään monesti hevosten tahdilla, mutta tarvittaessa osaan myös komentaa ne ruotuun jos meno tuntuu menevän yli.


❧ Millaiselta näytät?
Mulla on ihan liian paksut ja takkuiset hyvin tummanruskeat hiukset, jotka yltää ehkä about solisluihin asti. Ne on yleensä auki tai sotkuisella ponnarilla/nutturalla usean hiirenkorvan  ja karanneen hiussuortuvan kera. Silmäni ovat syvänvihreät ja kulmakarvani paksut sekä tuuheat tummanruskeat kuten hiukseni. Meikkiä en käytä kuin erikoistilanteessa ripsivärin verran, muuten minua ei sillä taidolla ole siunattu, eikä muo rehellisesti sanoen edes kiinnosta moinen. Pituutta multa löytyy ehkä hitusen verran reilu 160cm, enkä ole koskaan ollut kovinkaan muodokas tapaus. Siunaus ja kirous samaan aikaan. Vaatteissa mun ehdottomat luottovärit on musta ja maastonvihreä. En oikeastaan ole varma omistanko muun värisiä vaatekappaleita. Vaatteiden istuvuudesta en sen sijaan ole niin nuuka, välillä tykkään kulkea yli-isossa hupparissa, toisena päivänä ihon myötäisessä minitopissa. Kynnet mulla on aina niin lyhyet kuin mahdollista, milloin järsin (paha tapa), milloin leikkaan ne lyhyiksi. Koruja mulla ei ole tapana käyttää, mulla ei ole edes korvanreikiä.


❧ Millainen perheesi on?
- Äiti Suvi Uurto (s. 1977)
- Isäpuoli Ville Uurto (s. 1975)
- Veli Otso Uurto (s. 2013)
- Isä Janne Ihalainen (s. 1978)

Mä oon eroperheen lapsi. Porukat erosivat mun ollessani ihan pieni, eli ne on mulle käytännössä aina olleet eronneita. Ei tilanne muo sen takia edes koskaan häirinnyt, olin tottunut siihen ja se oli aina ollut normaalia. Asuin alunperin vuoroviikoin Aittajärvellä asuvan isäni ja Kuopiossa asuvan äitini välillä. Viihdyin aina Aittajärvellä, sillä paikka oli mulle just sopivan pieni ja lähellä luontoa. Isä oli ihan paras, mun elämäni supersankari. Sen kanssa keksittiin aina kaikkee tosi kivaa, käytiin huvipuistoissa tai metsäretkillä. Viihdyin mä vallan hyvin myös äitini luona, ei siinä. Aittajärvellä isäni luona mä vaan tunnuin elävän ihan eri tavalla.

Kun koulu alkoi, mä muutin valtaosaks ajasta äidilleni Kuopioon, missä mun koulukin oli. Vierailin isän luona aluksi joka viikonloppu, myöhemmin vain joka toinen viikonloppu. Vierailut vaan jotenkin jäi, kun mä sain kavereita koulusta ja aloin asettua Kuopioon. Ehkä mä olin salaa aina vähän kaivannut sitä, että ei tarvitsisi ravata kahden kodin välillä.

Tästä oikeastaan alkaa se klassinen vanhemman-uusi-kumppani-astuu-kuvioihin -kuvio. Äiti alkoi tapailla Villeä mun ollessani yhdeksän. Ja niiden yhteinen lapsi - mun veljeni Otso - syntyi kun mä olin kymmenen. Ne kolme rakensi vahvan oman kuplan ja mä jäin vähän sivuosaan perheessä. Äidin kaikki huomio kohdistui Villeen ja Otsoon. Mä sit pakenin puolestani omaan kuplaani tallille aina kun vaan pääsin.

Muutin kotoa jo heti yhdeksännen luokan jälkeisenä kesänä, mitä pikemmin sen parempi. Uudeksi osoitteeksi valikoitui lapsuudesta tuttu Aittajärvi, sillä sain Aittajärven lukiosta itselleni opiskelupaikan. Nykyään mä en oo enää hirveästi tekemisissä äitini tai Villen kanssa. Oikeastaan vain silloin, kun on kyse Otsosta. Otson kanssa ollaan nimittäin tosi hyvissä väleissä tätä nykyä. Se tykkää aina välillä yökyläillä mun luona viikonloppuisin tai lomilla. Mä pyrin olemaan sille mahdollisimman kiva sisko ja tekemään sen kanssa aina kaikkea kivaa, eihän tää sotku nimittäin oo millään tavalla sen vika. Se on jopa ehkä kiinnostunut lähtemään mun kanssa joskus tallille moikkaamaan Mimmiä, jota odotan innolla.

Vaikka isän ja mun yhteydenpito oli hiipunut mun muutettuani Kuopioon, niin se otti mut avosylin vastaan takaisin Aittajärvelle. Siitä mä oon ikuisesti sille kiitollinen, kuinka lämmöllä se otti mut vastaan. En tiedä mitä mun muutostani olis tullut ilman sitä. Ollaan nykyään tosi läheisissä väleissä ja iskä auttaa muo aina kaikessa missä pyydän - välillä pyytämättäkin. Yritän aina tarjota vastapalveluksiani ja olla sen avuksi niin paljon kuin kykenen, mutta isä on vähän huono ottamaan apua vastaan. "Kyllä minä pärjään!" on se mitä saan aina kuulla avuntarjoukseni perään.


❧ Millainen on hevoshistoriasi?
Äitini päätti jo mun ollessa pieni, että jotakin urheilua mun on harrastettava. Niinpä se harrastusten kiertorumba alkoi jo 6-vuotiaana. Olen noiden vuosien aikana kokeillut jalkapalloa, kuvataidetta, partiota, judoa, tanssia, uintia, yleisurheilua, pesäpalloa ja lentopalloa. Lyhimmillään viihdyin yhden harrastuksen parissa kaksi viikkoa, parhaimmillaan kaksi vuotta. Kaikesta huolimatta äitini piti pintansa ja oli aina etsimässä mulle uutta harrastusta lopetettavaksi.

Ratsastusta se oli yrittänyt ehdottaa mulle pariinkin otteeseen, mutta olin tyrmännyt sen. Tiesin meidän luokan suosittujen ja ärsyttävien tyttöjen harrastavan ratsastusta, joten olin tehnyt päätöksen pysyä kaukana moisesta turhanpäiväisyydestä. Sikäli hassu päätös, että olen aina ollut hyvin eläinrakas ja viihtynyt luonnon helmassa. Lopulta mun pää kääntyi mun ollessani 3. luokalla, kun silloinen paras ystävä muutti pois Kuopiosta ja jäin yksin. Kaipasin kipeästi seuraa, joten yritin päästä mukaan näiden suosittujen tyttöjen piireihin ratsastusharrastuksen kautta. Onnistuin huijaamaan itseäni ja näitä tyttöjä ehkä kuukauden tai kaksi ennen kuin jäin taas yksin. Mutta hevosharrastus jäi silti mun elämääni, sillä olin jo ekalla tunnillani tajunnut tän olevan mun juttuni. Se oli tunne, jota mä en vielä tänä päivänäkään osaa kuvailla.

Seuraavat kuusi vuotta mä viihdyinkin tunneilla kiertämässä uraa. Poljin aamulla ennen kouluun menoa piipahtamaan tallilla, iltapäivällä koulun jälkeen suuntasin sinne takaisin auttelemaan ja ratsastamaan. Mä käytin kaiken liikenevän vapaa-aikani tallilla oleiluun, ihan sama oliko siellä tekemistä vai ei. Pääasia ettei tarvinnut mennä kotiin. Hevosharrastus myös ehkä pelasti mut tavallaan, sillä se osui juuri oikeaan kohtaan mun elämässäni. Sain oman pakopaikkani kodin luomasta kurjasta olosta.

Kun muutin omilleni hevosharrastukseni jäi pois, enkä osannut oikein aloittaa uudestaan. En myöskään kaivannut sitä enää samalla tavalla tai samassa merkityksessä kuin vielä äitini luona asuessani. Koen jopa, että pienestä hengähdystauosta oli 6 hektisen hevosteluvuoden jälkeen hyötyä. Niinhän siinä monesti käy, että joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Mä oivalsin kolmen taukovuoteni aikana ehkä ratsastuskoulujen epäkohdat ja sen mitä mä tulevaisuudessa hevosharrastukseltani haluaisin - jos sen pariin vielä palaisin. Löysin myös ehkä aiempaa hevoslähtöisemmän ajattelumaailman sisältäni lukiessani paljon kirjoja ja blogeja hevosharrastajien kirjoittamina.

Niinpä 2023 huhtikuussa tapahtui mun paluu hevosmaailmaan ja rytinällä, loppu on vain historiaa.


❧ Kerro jotain muuta mainittavaa
- Ajan vuoden 2007 vihreällä Nissan Almeralla, jonka olen omistanut 18-vuotissyntymäpäivästäni saakka.
- Opiskelen Kuopiossa Itä-Suomen yliopistossa yhteiskuntatieteitä
- Tämänhetkinen osaamiseni on tasolla hyyyvin ruostunut Helppo A / 80cm

Laittelen vielä tähän, että tehkää omille hahmoillenne omat viestiketjut tuonne hahmoesittelyihin niin jatkossa helpompi sitten siirrellä arkistoihin kun henkilö poistuu tallilta Poistelen tätä ketjua sitten kun kaikki on tehneet omat esittelyketjunsa kuten Reetalla ja Eikalla on nyt.