Mallan päiväkirja

Omat laatikot ja laukut olivat vielä purkamatta, mutta hevosen hoito tuli Viktorille aina ensimmäisenä. Tietenkin oli hoidettava ensin Mallan muutto pois alta, jotta pystyisi alkaa elämään omaa elämää Aittajärven keskustassa. Viktor oli pyöräillyt keskustasta tallille jo hyvissä ajoin ennen kuin hänen tammansa saapuisi. Jarruttaessaan tallipihan tuntumassa hän vielä vilkaisi kelloa puhelimensa näytöltä. Se oli vasta vähän jälkeen puoli neljä. Neljältä he olivat sanoneet saapuvansa. Hänen oli ollut pakko maksaa sievoinen summa kuljetusfirmalle jotta saisi Mallan uuteen talliin. Onneksi tämä uusi tallipaikka ei ollut kallis ja halpenisi entisestään mitä enemmän tulisi omistajia mukaan tähän kimppatallikonseptiin. Se meinasi työntekoa myös itselle, mutta se ei ollut Viktorille mitenkään uutta. Mitäpä hän ei tekisi ''pienen'' punahallakon tammansa vuoksi. Toistaiseksi Viktor pääsi vielä omasta mielestään kovin helpolla, sillä pihattovuoroja oli hänelle tarjottu vain kaksi kappaletta. Joista yksi sattuikin olemaan heti tänään joten päivä menisi mukavasti tallilla muuttaessa.

Viktor talutti pyöränsä tallin seinustalle ja lukitsi sen. Kössin talli oli suhteellisen kaukana sivistyksestä eikä mies tosissaan uskonut kenenkään varastavan hänen arvotonta mummistaan, mutta hän tarvitsi sitä nyt melkein enemmän kuin koskaan ennen. Varmuuden vuoksi siis, uskotteli mies itselleen. Viktor tuskin kerkesi nostaa katsetta pyörästään kun tallin ovista pamahti ulos Sara muutama tyhjä rehuastia käsissään. ''Hei, olet kai..'' Viktor empi hetken ennen kuin sai kysymyksensä päätökseen. ''..Sara? Puhuimme puhelimessa'' Viktor jatkoi, mutta naisen ilme vaihtui pienestä säikähdyksestä lähinnä mietteliääksi. ''Viktor'' mies jatkoi ja siinä kohtaa naisella taisi välähtää kenestä oli kyse. ''Oletkin jo täällä. Ja hevosesi?'' Sara sai viimein sanotuksi samalla kun katseli hieman ympärilleen. ''Tulee perässä. Autoton ja traileriton kun olen. En viitsinyt ihan ratsastaa sitä tänne asti'' vitsaili Viktor, vaikka vitsistä itsestään tulikin kovin kuiva. Viktor olisi voinut pyöräyttää silmiänsä itselleen niin rankasti, että se olisi tuntunut kallossa asti. ''Pihatossa on toistaiseksi välinaru laitettuna. Tyhjälle puolelle voit jättää Mallan ainakin näin alkupäiväksi. Saavat tutustua toisiinsa niin'' Sara aloitti. Nainen vielä jatkoi selittämällä, että ehkä vihdoin saadaan se naru otettua kokonaan pois, koska tallipaikkakyselyt olivat hiljentyneet ja muut pihattoasukkaat olivat sopeutuneet nopeasti. Viktor ei epäillyt etteikö Mallakin sopeutuisi nopeasti. Hän uskoi, että iltaan mennessä pystyttiin Malla päästämään jo muiden seuraan.

Viktor kierteli ja kaarteli, tutustui paikkoihin kunnes hän kuuli kuljetusauton kurvaavan pihaan. Äänestä päätellen sillä oli pienoisia ongelmia saada taitettua pihassa ympäri, mutta kun Viktor ennätti paikalle oli se jo sievästi parkissa. ''Viktor Ikävalko?'' mies, joka kapusi kuljetusautosta ulos, sanoi rahisevalla äänellään. Se vähän särähti Viktorin korvaan. Viktor nyökkäsi ja puhui miehen kanssa siitä miten matka oli sujunut. Malla oli ilmeisesti matkustanut omana tyytyväisenä itsenään ja syönyt hyvin heinääkin matkalla. ''Autan purkamaan tavaroita, sillä välin kun viet hevosesi talliin'' kuljettaja totesi kun olin avaamassa kuljetusauton ovia. Viktor nyökkäsi kiitollisena pieni hymy kasvoillaan.

Pian Malla kyhnötti uuden tallipaikkansa pihassa katsellen rauhallisesti ympärilleen. Se hörisi kevyesti ja nuuski hieman ilmaa. Viktor oli aina ollut erityisen tyytyväinen tammansa helppoon käsiteltävyyteen paikasta ja ajasta riippumatta. Kuumat laukkahevoset olivat aivan eri luokkaa. Hän pystyi kuvittelemaan kuinka häntä nytkin kieputtaisi villi täysverinen pitkin pihaa, jos hän oli sellaisen hankkinut. Ei siis tietenkään sillä etteikö Viktor olisi niiden kanssa pärjännyt, olihan tämä kasvanut niiden parissa, mutta Malla oli tervetullut muutos. Viktor taputti tyytyväisenä tamman kaulaa ja talutti sen kohti pihattoa. Portille tulikin vastaan pihaton muut asukit. Malla oli selkeästi suurin asukki, sillä sen seurana oli kaksi ponikokoista kaveria. ''Olettepas te molemmat nättejä'' Viktor sanoi poneille kuin tervehdykseksi ja päästi Mallan tyhjälle puolelle. Malla puolestaan suuntasi rohkeasti välilankaa kohti, ehkä turhankin rohkeasti, tervehtimään uusia poniystäviään langan toiselta puolelta. ''Tiedän, että sinä pysyt kyllä langassa, etkö pysykkin?'' Viktor kysyi punahallakolta tammaltaan, joka käänsi päänsä kohti omistajaansa kuin kertoakseen, että ei hätää.

Samalla henkäyksellä Sara tuntui ilmestyvän kuin tyhjästä hänen taakseen. ''Minä voin katsella niitä, jos haluat purkaa tavarasi'' nainen tarjoitui avuksi, mutta onnistui säikäyttämään mies paran prosessissa. ''Nyt olemme sujut.'' Sara naurahti huomatessaan Viktorin säikähtäneen hieman. Viktor nyökkäsi ja kiitti naista. Sen pidempää miettimättä hän suuntasi kohti kuljetusautoa mistä mies alkoi siirtelemään tavaroitaan tallin puolelle. Ensin loimikassi, sitten harjapakki, suojakippa, kassi sekalaista tavaraa täynnä ja viimeisenä satulat löysivät omille paikoilleen varustehuoneen kaltaisesta tilasta. Tavarat olivat vielä vähän sikin sokin ja miten sattuivat, mutta ennen niiden järjestelyä Viktor halusi hoitaa pihaton työt ja seurata siinä samalla miten Malla kotiutuisi.